Mikä on trendikkäintä sisustuksessa vuonna 2012? Vastaus löytyy Guy Ritchien uudesta elokuvasta Sherlock Holmes: A Game of Shadows. Näin tuon toimintaseikkailun tapaninpäivänä, ja se lavasteet, vai pitäisikö sanoa suoraan että sisustussuunnittelu teki vaikutuksen!
Siitä lähti purkautumaan vuoden mielenkiintoisin sisustussolmi.
Ristin elokuvan esittelemän tyylin miehekkääksi romantiikaksi. Se on 1800-luvun lopun ylenpalttisuutta, eli periaatteessa sitä samaa romantiikkaa, jota kaupat ovat pursunneet jo vuosia. Mutta näkökulma vaihtuu nyt naisellisuudesta miehekkyydeksi, maaseudusta kaupungiksi ja vaaleasta tummaksi.
Sherlockin lontoolaissalongissa rehottavat rotevat palmut, krumeluureiksi veistetyt kalusteet on petsattu tummiksi ja syvän violetteja samettiverhoja ryhdittävät suuritupsuiset nyörit. Salaisuuksiaan mestarietsivä säilyttää kilpikonnanluulla koristellussa kabinettikaapissa, pöytiä peittävät hyönteiskokoelmat ja lasikupujen alla ruoka-aikaa odottavat ahnaat lihansyöjäkasvit. Rikosten nerokkaat ratkaisut hahmottuvat seinän peittävillä kartoilla ja liitutauluilla.
Koko tunnettu maailma on läsnä. Siirtomaiden aarteet on rahdattu tänne, ja manifaktureissa Lontoon porvaristolle on herätetty henkiin koko siihen astinen tyylihistoria.
Ja nyt päästään tämän Holmesin tapauksen kutkuttavimpaan kohtaan: Miksi sisustuksen maailman vaihtoi laventelin tuoksun tupakkaan? Tietysti vaalea romantiikka alkaa jo kyllästyttää kaikkia, mutta on toinenkin syy. Sisustava mies.
Hänestä ei ole tähän saakka juuri puhuttu ainakaan Suomessa. Sisustuslehtien subjekti on poikkeuksetta sisustava nainen. Hän syntyi, kun kaikkien kuului mennä nuorina naimisiin ja vaimo jäi hoitamaan kotia miehen käydessä ansiotyössä. Mutta se aikahan on ohi: kaikki eivät mene enää naimisiin, eivät varsinkaan nuorina, ja molemmat sukupuolet käyvät töissä kodin ulkopuolella. Vaivihkaa on syntynyt sisustava mies.
Guy Ritchien elokuva on hyvin tietoinen tästä kaikesta, ja liekkeihin heitetään vain lisää öljyä: Sherlockin maailmassa naisia ei tarvita juuri lainkaan. Tässä saagan toisessa osassa uskollinen tohtori Watson menee tosin naimisiin, mutta homousvihjailuilla ilakoiva juoni tekee selväksi, että miesten keskinäiset suhteet ovat alttarilla solmittuja siteitä lujemmat. Davosin diplomaattitanssijaisissakin Sherlock vetää viimeisen valssinsa Watsonin kanssa.
Miehilläkin on siis tunteet, mutta miesten romantiikka on rajumpaa ja julkeampaa kuin naisten. Siihen liittyy kilpailua, taistelua ja metsästystä. Raakapellava ja potpourripussukat eivät riitä kuvaamaan niitä tunteita, vaan tarvitaan plyyshiä, suurikuvioisia tapetteja, kiillotettua mahonkia, patinoitua pronssia, loputtomasti valurautaa ja joitain apinan kallojakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti