Minulta on kyselty paljon, miksi blogissani on sisältövaroitus.
Se on tietysti ironinen viittaus pornoblogeihin, joissa sellainen aina on. Ja sitten on toinen, isompi ja vakavampi syy: haluan puhua sinulla tasavertaisena ihmisena. Haluan uskoa, että ymmärrät sen minkä minäkin.
Se ei ole vakioasetus naistenlehdissä tai naisten lifestyle-lehdissä.
Siinä maailmassa on monesti tuntunut, että kohderyhmänä ovat kahdeksanvuotiaat tytöt. "Aikuisten asioita" eli seksiä, kuolemaa, ahneutta, politiikkaa tai monimutkaisia asioita ei voi käsitellä. Toimituksessakin ne aiheuttivat lähinnä tirskuntaa, täydellistä vaikenemista tai pahastumisella. Ja kun kymmenien tuhansien lukijoiden joukosta tulee yksi närkästynyt kirje, aihepiirin kohtalo on sinetöity. Ei koskaan enää sitä
Nuorena odotin aikuisuutta päästäkseni mukaan puhumaan "aikuisten asioihin". Oltuani nyt täällä aikuisuudessa parikymmentä vuotta, täytyyy todeta, että paikan taso on ollut pettymys. Sen sijaan, että aikuiset revittelisivät omilla jutuillaan, he haluavat tulla lapsen kaltaisiksi.
Pukeutumisessa naiivismi on ollut muotia jo vuosikausia, ja nyt kuuluu myös viettää aikaa askarrellen lapsellisen näköisiä turhakkeita. Perheellisten aikataulut järjestetään lasten harrastusten mukaan. Elämä muistuttaa nukkeleikkiä.
Missä välissä mietitään ihmisenä olon suuria kysymyksiä? Milloin testataan kokemisen rajoja? Milloin lähdetään transkendenttisille seikkailuille?
Minusta lapset ovat useimmille aikuisille tekosyy välttää vaikeita kysymyksiä. Lapset ovat vanhemmille elämän tarkoitus, eli se vaikea kysymys koko homman mielekkyydestä siirretään seuraavan sukupolven vastuulle.
Olisiko lapsilla oikeus vanhempiin, jotka olisivat vähän enemmän selvillä elämästä? Olisiko lapsilla oikeus aikuisiin vanhempiin?
Ainakin minulla on oikeus aikuisiin lukijoihin. Kiitos että olet sellainen.
Koskeeko kommenttisi erityisesti aikuisten naisten lehtiä vai aikuisuutta ylipäätään? Naistenlehdet perinpohjaisesti tuntevana -olen sekä lukenut että trokannut niitä- olen samaa mieltä kanssasi. Taso on usein infantiili ja tärkeitä asioita välttelevä. Mutta katso vaikka iltapäivälehtiä, mitä ne tarjoavat lukijoilleen? Ala-arvoista sisältömoskaa ja todellisuuspakoa. Samat missit ja turhakkeet niissä käsitellään. Johtopäätös: miljoona lukijaa ei voi olla väärässä, moska on kivaa. Ja sellainen myy.
VastaaPoistaAikuisuudesta sanoisin, oleiltuani täällä parikymmentä vuotta sinua kauemmin, että valtavirta piiloutuu oikeasti tärkeiltä asioilta siksi, että ne koetaan vaikeiksi ja siksi, että se on meille mahdollista. Minäkin teen niin. Koska maailma on vakava ja vaikea paikka, keskityn pääasiassa konkreettisiin, ymmärrettäviin ja hallittaviin asioihin. Välillä käyn toki seikkailemassa politiikan, seksin tai kuoleman parissa, ainakin puheissani. Ahdistuksen, turhautumisen ja asioiden vaikeuden tultua liian suureksi poistun niiden alueelta keveiden, valoisten ja lapsellistenkin juttujen pariin, sillä minä voin niin tehdä.
Ymmärrän kommenttisi, mutta toivon että aikuisten oikeat asiat eivät minun, lasteni ja heidän jälkeläistensä elinaikana kuitenkaan tulisi liiaksi iholle,
MayKay, minusta elämä pitäisi kokoea kokonaisuudessaan seikkailuna, jotta voisi sanoa eläneensä. Ja seikkailun aika olisi tarkoitus kasvaa ihmisenä ja oppia ymmärtämään, mistä on kysymys.
VastaaPoistaAikuisten asioilla tarkoitan vaaran, jännityksen ja heittäytymisen tuoksua, ja lapsen kaltaiseksi käpertymisellä pelkoa kohdata tuntematonta. Sen sijaan että pysyttelisi ikään kuin leirissä, kannataisi käydä katsomossa myös reheviä jokilaaksoja ja huimia näkymiä harjanteen reunalla. Niihin tutustumalla voisi myös antaa enemmän eväitä lapsilleen.