skip to main |
skip to sidebar
Isäni remontoi kotitalomme 1980-luvun alussa. Siinä yhteydessä keittiön nurkkaan ostettiin siivouskomero Sokokselta. Se osoittautui pian huonoksi: ovi ei pysynyt kiinni vaan ponnahti auki tuon tuosta ilkeästi naristen. Vuosien mittaa kamanaan on lisäilty magneetteja ja sokkelin alle paperinippuja. Niistä huolimatta äitini saa edelleen lyödä ovea edelleen kiinni aivan tietyllä, avautumista ehkäisevällä tavalla.
Komero on kiusannut meitä 30 vuotta, sitä on kirottu ja manattu sen kaupitellutta myyjää, mutta kertaakaan ei puhuttu komeron vaihtamisesta uuteen. Ei kertaakaan. Vanhemmilleni komero on ollut annettu kohtalo, jotain minkä kanssa on vain edettävä. Vähän niin kuin vammainen lapsi tai nuoruuden moottoripyöräkolarissa loukattu lonkka.
Nykypäivän ihmiset eivät sietäisi narisevia komeroita. Päinvastoin, toimivatkin keittiökalusteet joutavat jätelavalle, jos ne talokaupan jälkeen eivät sovi uusien asukkaiden makuun. Vanhempieni jupiseva nöyryys on vaihtunut suoralinjaiseen itsetietoisuuteen.
Apua! Mitä ihmettä keksisi lahjaksi ylioppilaalle ja ammattiin valmistuvalle? Raha on persoonatonta, ruusu ei riitä, mutta toisaalta nuorten mieltymyksistä on mahdotonta tietää. Turhan krääsän sijaan haluttaisi antaa jotain oikeasti tarpeellista.
Serviettiteline on täydellinen lahja nuorelle. Se symboloi itsenäistymistä, se on helppo pakata mukaan opiskelupaikkakunnalle ja se on aina tarpeellinen. Telineen muotoilulla, materiaaleilla ja teemoilla on helppo ilmaista antajansa persoonaan, nuoren rakkaan kotiseudun erityispiirteitä tai antaa elämänohjeita aikuisuuteen.
Toinen loistava lahja on lapsen tekemä askartelu. Sellainen lahja on täynnä rakkautta, eivätkä edes nuoret voi vastaa lasten suloisuutta. Askartelut ovat sitä paitsi nyt huipputrendikkäitä, kun Lady Gaga ja Paris Hilton ovat näyttäytyneet julkisuudessa vessapaperirullista tehtyjä kissoja ja possuja kantaen.
Askertelulahjojen plussapuolia ovat niiden materiaalien edullisuus ja valmistumisen nopeus. Äkkiäkös sitä kiskoo vessapaperit rullasta lattialle, etsii vanhasta lehdestä värikkäitä kuvia ja leikkaa vanhasta villatakista kivoja nappeja. Jos lapsi ei luonnostaan syty puuhaan, löytää hänelle hetkesä netistä kivoja malleja. Ja voihan aikuinenkin tarttua saksiin ja liimaan, kunhan lopputuloksesta ei vain tule liian siistiä tai tyylikästä.
Tärkeintähän kuitenkin muistaminen.
