Pipareiden koristelu oli hauskaa jouluna, joten miksi odottaa seuraavaa kertaa melkein vuosi? Kukkakuviot ja iloiset värit muuntavat kuusijuhlien kulttikeksit keväisiksi kuin pajunkissat. Ketvätpipareiden tekeminen on lapsellisen helppoa, mutta lopputulos on näyttävän elegantti. Tällaisia et kaupasta saa.
Otin omiin kuviointeihini vaikutteita klassesta sini-valkoisesta posliinista. Siihen käytännön syy: aivan kuin posliininmaalauksessa myös tässä tarvitaan letkeää otetta. Kerran vedettyä viivaa ei voi korjata
Tee näin:
1. Aloita kuvion tekeminen piparin keskeltä. Pyöräytä ensin terälehdet, ja lisää sitten niiden väliin tulevat koristeviivat. Ne kannattaa tehdä reunalta keskellepäin edeten. Kun venytät tuubista tulevaa sokerinauhaa, se ohenee kauniisti.
2. Aseta varovasti kuvion keskelle värirae tai ranskalainen pastilli, ja paina sitä kevyesti.
3. Anna sokerikuorrutteen kovettua ainakin puoli tuntia.
Erivärisiä kuorrutteita käyttämällä saat pipareihisi lisää vaihtelua. Jos "värität" piirtämäsi terälehdet kokonaan umpeen kuorrutteella, väri korostuu entisestään.
Vinkki!
Koristelua on mukava tehdä television hömppäohjelmia katsoessa. Kun ohjelma ei vaadi täydellistä keskittymistä, puhdetyön teko onnistuu ohessa. Toisaalta suuren piparimäärän koristelu yksinään voi olla puuduttavaa. Lisäksi välineet mahtuvat hyvin sohvapöydällekin eikä taikinaroiskeista ole vaaraa.
Minulta on kyselty paljon, miksi blogissani on sisältövaroitus.
Se on tietysti ironinen viittaus pornoblogeihin, joissa sellainen aina on. Ja sitten on toinen, isompi ja vakavampi syy: haluan puhua sinulla tasavertaisena ihmisena. Haluan uskoa, että ymmärrät sen minkä minäkin.
Se ei ole vakioasetus naistenlehdissä tai naisten lifestyle-lehdissä.
Siinä maailmassa on monesti tuntunut, että kohderyhmänä ovat kahdeksanvuotiaat tytöt. "Aikuisten asioita" eli seksiä, kuolemaa, ahneutta, politiikkaa tai monimutkaisia asioita ei voi käsitellä. Toimituksessakin ne aiheuttivat lähinnä tirskuntaa, täydellistä vaikenemista tai pahastumisella. Ja kun kymmenien tuhansien lukijoiden joukosta tulee yksi närkästynyt kirje, aihepiirin kohtalo on sinetöity. Ei koskaan enää sitä
Nuorena odotin aikuisuutta päästäkseni mukaan puhumaan "aikuisten asioihin". Oltuani nyt täällä aikuisuudessa parikymmentä vuotta, täytyyy todeta, että paikan taso on ollut pettymys. Sen sijaan, että aikuiset revittelisivät omilla jutuillaan, he haluavat tulla lapsen kaltaisiksi.
Pukeutumisessa naiivismi on ollut muotia jo vuosikausia, ja nyt kuuluu myös viettää aikaa askarrellen lapsellisen näköisiä turhakkeita. Perheellisten aikataulut järjestetään lasten harrastusten mukaan. Elämä muistuttaa nukkeleikkiä.
Missä välissä mietitään ihmisenä olon suuria kysymyksiä? Milloin testataan kokemisen rajoja? Milloin lähdetään transkendenttisille seikkailuille?
Minusta lapset ovat useimmille aikuisille tekosyy välttää vaikeita kysymyksiä. Lapset ovat vanhemmille elämän tarkoitus, eli se vaikea kysymys koko homman mielekkyydestä siirretään seuraavan sukupolven vastuulle.
Olisiko lapsilla oikeus vanhempiin, jotka olisivat vähän enemmän selvillä elämästä? Olisiko lapsilla oikeus aikuisiin vanhempiin?
Ainakin minulla on oikeus aikuisiin lukijoihin. Kiitos että olet sellainen.
